Mun pää on terästä (#munpaaonterasta)

Nyt taas risoo. Risoo ihan yksinkertainen asia. Ei ole niin vaikeaa laittaa pyöräilykypärää päähän. Ei voi olla kenellekään mahdottomuus pitää sitä päässä. Jotenkin vielä jollain pienellä tasolla voin ymmärtää sen lapsilta ja nuorilta, joille ryhmäpaine on aika kova juttu. Näille samoille lapsille ja nuorille myös oman vanhemman esimerkki on usein aika kova juttu.

Mutta esimerkiksi seuraavanlainen keskustelu leikkipuistossa muutama viikko takaperin ärsytti niin paljon.

Isä: "Katohan nyt tätä sun kypärää, eihän tässä ole edes kunnon pehmikkeitä. Kyllä tämä pään suojaa, mutta aikamoisen päänsäryn saat, jos tällä kolauttaa".

Poika: "Nii mutta se on hyvä."

Isä: "Ei oo hyvä, haetaan sulle parempi kaupasta. Kato vaikka tota Minnan (nimi muutettu) kypärää.  Kato tänne (osoittaa kypärän sisään) täällä on tällaiset pehmikkeet. Paljon parempi, jos jotain käy."

Tytär: "Ja se ei satu tai hankaa kun on noi tyynyt."

Isä: "Nii se on paljon mukavampikin."

Poika: "No mut sen pitää sit olla kans musta."

Isä: "Voidaan ostaa musta, mutta pitää olla kunnon kypärä. Huono kypärä on ihan sama kun ei olis kypärää ollenkaan."

Hirveän hyvä keskustelu. Ja mitä tapahtuu lopuksi. Isä ja lapset lähtevät leikkipuistosta. Lapset kypärineen ja isä ilman kypärää. Mitä helvettiä? Ihan oikeasti siis mitä hemmetin perhanaa? Et voi pitää saarnaa polkupyöräkypärästä ja puhua asiasta fiksusti ja sitten lähteä ilman kypärää. Ei voi. Tai siis voi, mutta se on hemmetin tyhmää.

Viime kesänä Liisa keksi hashtagin #munpaaonterasta ja mietittiin, että olis hauska alkaa laittaan faceen kuvia ihmisistä ilman kypärää tuolla tagilla. No ei koskaan tullut tehtyä sitä ihan vaan koska olishan se nyt törkeätä

Nyt on taas Matinkylässä kuitenkin noin neljäsosa kypärällisiä ihmisiä keskivertopäivänä ja meikäläistä ärsyttää. Ärsyttää lähinnä siksi, että lapset ajaa kypärät päässä ja vanhemmat perässä ilman. Tai sitten vanhempi ajaa lapsi kyydissä; lapsella kypärä ja vanhemmalla ei. Ja harva asia on yhtä tyhmän näköistä kuin nelikymppinen nainen, joka pitää sitä kypärää ohjaustangossa. Oikeasti hei! Se on tyhmää 12-vuotiaallekin.

Polkupyöräkypärän käyttö on pakollista. Se lukee laissa, vaikka sitä onkin väitetty suositukseksi tai rangaistuksettomaksi sovellukseksi tm.

Lakiteksti menee kuitenkin Finlexin mukaan näin.

"90 § (15.11.2002/954)

Polkupyöräilijän suojakypärän käyttö

Polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää."

En nyt itse ymmärrä mikä tuossa on epäselvää. On ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää on varsin selkeä lause. Sana yleensä voidaan tietysti tulkita miten halutaan, mutta joka tapauksessa tuossa ei ole konditionaalia tai muuten ehdollista lausetta. Kypärää on käytettävä.

Tästä kaikesta suivaantuneena minä alan ottamaan valokuvia kadulla, jossa saattaa näkyä aikuisia ihmisiä ilman pyöräilykypärää. Otan valokuvia siis ympäristöstä ja kadulta, en niistä ihmisistä. Jos kuvissa näkyy aikuisia ihmisiä ilman kypärää, pistän ne blogin facesivuille #munpaaonterasta -albumiin ja twitteriin samalla hashtagilla. Suositan myös ihan jokaista muuta ihmistä laittamaan kuvia vaikkapa tämän postauksen alle kommentteihin tai twitteriin #munpaaonterasta.

Saisi kyseinen tunnus levitä vaikka kuinka laajalle, jos se edes jollekin vanhemmalle saisi järkeä päähän.

Ei ole niin vaikeaa olla näin yksinkertaisessa asiassa esimerkki. Koska sanat on ihan yhtä tyhjän kanssa kun se kolahdus tulee. Ja sille lapselle kypärä on yks hailee, jos vanhempi makaa kallo halki ojan pohjalla.

Ja olen muuten kokenut sen auton alle jäämisen pyörällä. Ei ollut mukava kokemus. Yhdelläkään kerralla.