Wilmasta

Yleensä kirjoittelen tänne blogiin tekstejä, jotka on jollain tavalla ajankohtaisia meidän Pyryn elämään. Nyt kuitenkin ajattelin blogata vähän yhdistettynä opettajana ja isänä.

En aio linkittää Huono Äiti -blogin kirjoitusta tähän, vaikka se onkin hyvien tapojen vastaista. Ihan vaan koska mielestäni sellainen klikkikirjoittelu on pöljää. Niin pöljää että ärsytti ainakin minua. Ärsytti minua isänä ja opettajana.

Kirjoituksen pointtina oli kouluissa käytetyn Wilma-viestin vaikutukset kodin ja koulun yhteistyöhön. Ja koska piti saada klikkejä, on pointit tietysti negatiivisia.

Poimin tähän muutaman sitaatin. Siitä hyvästä on kyllä ehkä jo pakko linkata koko teksti. Linkkaan sen kuitenkin tosi pienenä, eli tämän virkkeen pisteenä.

Itse otsikko "Wilma pilaa koulun ja kodin loputkin välit"
Mitkä hemmetin loputkin välit? Missä vaiheessa niistä kodin ja koulun väleistä tuli loputkin välit? Ennen kuin Wilma alkoi ärsyttää oli jo koulun kanssa sellaiset välit, kuin Homer Simpsonilla ja siskopuolillaan? Ei ole silloin ihme, että Wilmakin ärsyttää.

"lapsi pieraisi tunnilla, lapsi istui pulpetissa poikittain, lapsi oli liian kauan vessassa, lapsi myöhästyi minuutin, lapsi jäi housuistaan kiinni puuhun, lapsi sanoi toiselle lapselle rumasti, lapsi heitti lumipallon, lapsi heilutti reppua päänsä yläpuolella, lapsi ei syönyt tänään kouluruokaa, lapsi söi liikaa leipää ja tietenkin: lapsella oli koulussa karkkia."

Hei Sari, huomaatko että kaiken pienen ja turhanpäiväisen sekaan onkin mennyt ihan tärkeä viesti. Bongaatko sen sieltä? Annan vinkin. Se liittyy terveellisiin elämäntapoihin, oppimiseen, lapsen kasvun ja kehityksen kannalta olennaiseen asiaan. Arvaatko jo? Joskus jo se pienen pieni viesti voi antaa vinkin pahasta olosta tai jopa jostain vakavammasta. Ja mitä pahaa tai loukkaavaa tuollaisessa viestissä voisi olla? Kyllä minä haluan tietää, jos lapseni ei syö.

Mitä tahansa viestiä voidaan vääristellä tai se voidaan sumentaa toistamalla muita tai samankaltaisia asioita turhautumiseen asti. Silti siellä kaiken sen ärsyyntymisen keskellä voikin olla ihan tärkeitä asioita juuri sinun lapsesi elämästä ja koulunkäynnistä.

"Wilma-järjestelmä antaa mahdollisuuden myös hyvän palautteen antamiseen hyvä-merkintöinä. Hyvä-merkinnän antamiselle ei ole olemassa säädöstöä, vaan opettaja antaa hyvä-merkintöjä oman kriteeristönsä mukaan."

Positiivisten ja negatiivisten merkintöjen antaminen on opettajakohtaista. On aikamoista kukkua heittää tällainen väite, joka antaa sen omaksuman, että kaikki opettajat kirjoittaisivat jatkuvasti oppilaiden pieruista tai vessakäynneistä. Kouluilla on omia käytäntöjä. Opettajilla on omia käytänteitä. Myös vanhemmilla on omat tapansa ja käytänteensä kirjoittaa Wilmaan. Jokainen meistä omanlaisensa ja käyttää tätä elektronista työkalua oman tapansa mukaan. Joku käyttää vasaraa naulojen vasarointiin, toinen kännipäissään toikkarointiin. Ei tämä ole sen ihmeellisempää.

"Hyvän palautteen antaja tuntee myös ajan merkityksen palautteen antamisessa: kokenut lastenhoitaja totesi kerran päiväkodin pihalla, että perjantai ei ole se päivä, jolloin lasta haettaessa vanhemmat ripitetään lapsen tekemisistä kolttosista. Perjantaisin kaivetaan se yksikin hyvä asia, joka lapsen tekemisistä on kerrottavana ja huonot asiat säästetään maanantaihin. Wilma-viestintä ei tunne eroa pyhän ja arjen välillä."

No tässähän oli ihan hyvääkin asiaa tässä blogitekstissä. On todella tärkeää miten ja koska palautteen antaa. Henkilökohtaisesti vai julkisesti? Oppilaalle vai koko perheelle? Rakentavasti vai tökerösti? Nythän Sari tässä tekstissään syyllistyi jo kahteen huonoon kolmesta.

Ja mitä tulee siihen, että Wilmaviestintä ei tunne eroa pyhän ja arjen välillä... No sehän nyt ei vaan pidä myöskään millään tavalla paikkaansa. Opettajalla on työaika. Opettajan eettiseen ohjeistukseen kuuluu ottaa aika huolehtia itsestään, elämästään ja asioistaan työn ulkopuolella. Nykyään on jotenkin hienoa olla marttyyri, joka on koko ajan tavoitettavissa ja on siitä syystä koko ajan häiritty. Ei ole pakko lukea sähköpostia. Ei ole pakko avata Wilmaa. Ihan niin kuin opettajankaan ei ole pakko sitä kotonansa enää ruudultansa tapittaa. Opettaja on ammatissa ja työssä. Työssä on työajat.

"Työn ja perhe-elämän kaaosvuosissa kahlaavat vanhemmat eivät halua tietää, koskiko lapsi tunnilla vesihanaan vai seisoiko välitunnilla piirissä, jossa oli kännykkä esillä."

Mutta minä ainakin haluan tietää söikö lapseni ruokaa. Haluan tietää oliko hän tunnilla. Haluan tietää tulevaisuudessa kaiken oleellisen ja tarpeellisen. Haluan olla kiinnostunut lapseni koulunkäynnistä sen sijaan, että päivittelisin kaaosvuosia tai tasapainoilua ja sitä kuinka kaikki on niin tosi tosi tosi tosi tosi rankkaa. Ja opekin kiusaa vieläkin, vaikka aikuinen olen jo.

Wilma on ennen kaikkea työkalu. Se on samankaltainen viestintäväline kuin kynä ja paperi. Se on nopeampi, helppokäyttöisempi ja nykypäivänä varmempi tapa saada viesti perille kuin kynä ja paperi. Mitä tahansa työkalua voidaan käyttää väärin tai oikein. On kuitenkin ihan typerää syyttää sitä vasaraa, jos naulat ei ole suorassa tai kesärengasta, jos tammikuussa löytää itsensä ojasta.

Nyt menen, kello 23.36 Wilmaan tekemään merkinnän sattumanvaraiselle oppilaalle sattumanvaraisesta opetusryhmästä. Laitan wilmaan merkinnän "Osallistui perusopetuslain mukaiseen opetukseen kansallista, Espoon ja koulun omaa opetussuunnitelmaa mukaista sisältöä opiskellen. Lisäksi pyörähti vasemman kyljen kautta ympäri siirtyessään välitunnille."

Katsotaan sitten minkälainen haloo siitä syntyy.