Isän työt

Isän pitäisi osata vaihtaa renkaat, korjata vuotava hana, kokata sunnuntaipäivällinen, rakentaa talo ja opettaa lapsi luistelemaan, onkimaan ja pyöräilemään. Kirjoitin joskus aiemmin, kun Pyry oli ihan pieni siitä mitä kaikkea sen pitäisi oppia joskus maailmassa.

Nyt tuli kuitenkin luettua suomalaisten ajankäyttötutkimusta koskenut artikkeli, joka käsitteli kotitöiden jakautumista perheissä. Valitettavasti en muista minkä lehden sivuilta artikkelin bongasin, enkä jostain syystä edes sivuhistoriasta sitä löytänyt (saattoi olla mobiililla katottu). Löysin kuitenkin mielenkiintoisen väestöliiton tutkimuksen (pdf-muodossa), josta sivulta 92 löytyi taulukko miesten ja naisten kotitöistä.

Sieltä voi tosiaan bongata selvästi, että yhä edelleen on voimissaan käsitys miesten ja naisten töistä talossa. Ennen Pyryn syntymää mä hoidin mielestäni vähintäänkin puolet tai hiukan enemmän kotitöistä. Siihen kuului ihan kaikki pyykit, tiskit, siistiminen ym. Tämä johtui ihan yksinkertaisesti siitä, että mä tulin aiemmin töistä kotiin. Mun työssäni teen suurimman osan suunnittelusta kotikoneella, joka on mulle tuttu ja kiva laite. Mun on helppo tehdä tässä hommia ja teen niitä mieluummin tässä kuin työpisteellä, jossa ei voi ikinä ihan sataprosenttisesti luottaa koneeseen, nettiin tai muihin itsestä riippumattomiin syihin.

 

Meitsin remonttihommat rajoittuu just tähän.

Nyt kun Pyry on jo kymmenkuinen ja Liisa on ollut sen kanssa kotona tämän ajan niin multa on jäänyt nämä "naisten työt" tosi vähille. Ongelmana vaan on se, että mä en taas osaa noita miesten hommia. En mä osaa korjata vuotavaa hanaa. Just ja just osaan putsata hajulukon. En mä osaa korjata autoa. Ei meillä edes ole autoa. Enkä mä tietäisi miten se korjattaisi, vaikka meillä olisi sellainen. Remonttihommat onnistuu tasan taulujen kiinnittämisen osalta ja siinä se. En edes yritä mitään monimutkaisempaa ihan vaan kaikkien ihmisten turvallisuuden kannalta.

 Raha-asioissa on huomattavasti parempi, jos Liisa huolehtii niistä. Kyllä mä nyt hengissä saan meidät pidettyä, mutta jos halutaan vaikka joskus lomailla tai säästää tai ostaa jotain kivaa niin mieluummin kysyn ja neuvottelen yhdessä. Ylipäänsä on erikoista, jos jompikumpi huolehtii kokonaan yhteisestä taloudenpidosta. Jotenkin se vaan tuntuu erikoiselta.

Yhden asian mä osaan. Viranomaisten kanssa asiointi asettuu juuri ja juuri miesten hommaksi tuolla tutkimuksessa. Siinä mä oon ihan ässä. En tykkää siitä yhtään. Inhoan asioida niin netissä, kuin kasvotustenkin julkisen sektorin työntekijöiden kanssa, mutta osaan kyllä hoitaa sen. Lomakkeet täyttyy ja virkailijoiden kanssa pärjää kyllä. Pitää vaan muistaa, että ne on ihmisiä nekin.

Pihan hoito on selkeästi miesten työtä kuvaajien mukaan. Meillä ei ole pihaa ihan niinkuin ei sitä autoakaan.

Onko mies, joka ei tee miesten töitä ihan hyödytön isänä ja aviomiehenä? Liisa on jo laittanut tiskit ja pyykit ja muut siinä vaiheessa kun mä tulen kotiin. Se osaa hoitaa myös tarvittaessa kaikki ne asiat, joita miesten pitäisi tehdä. Ihan heti en taida keksiä mitään muuta kuin tietokoneen kanssa tulevat ongelmat, joissa tarvii apua ja siinäkin yleensä vaan silloin, jos mä olen sählännyt koneen kanssa jotain.

Onneksi mulla on se ruoanlaitto. Meidän syöminen on yksinkertaistunut tosi paljon Pyryn tultua kuvioihin, mutta kunhan se alkaa syömään meidän kanssa samaa ruokaa niin voi taas varmasti alkaa tekemään erilaisia juttuja. Silti... mä teen tosi hyvää ruokaa. Se on mun isäjuttu sitten. Siitä on vaan paha repiä sitä 30-40 tuntia viikossa, jonka äidit lapsen kanssa kotona ollessaan tekee kotitöitä.

Ehkä Liisa kestää vielä sinne asti, että joskus ollaan molemmat töissä, mä pääsen aiemmin kotiin, haen lapset jostain tarhasta tm. ja meen kotiin laittamaan ruoan valmiiksi pöytään kun se tulee töistä. Sitten kun vielä on pyykit laitettu ja tiskit koneessa niin voi huokaista, vaikka autoa ei vielä oliskaan.