Viime aikoina on paljon nähnyt somessa (nykyteknologia) juttua siitä, kuinka nykylapsista tulee ihan zombeja ja mielikuvituksettomia pöllöjä (luontoa), koska käyttävät niin paljon teknologiaa jo nuoresta iästä asti.
En oikein tajua tätä analogiaa. Eräässä artikkelissa ihan mun mielestä varteen otettavassa nettilehdessä (nykyteknologia) Huffington Postissa kirjoitetaan viimeisestä metsässä (luontoa) leikkineestä sukupolvesta. Teksti itsessään on jo tuttua teknologian pientä demonisointia ja ihmeellisten syytösten heittämistä nykyisyyttä kohtaan, koska oma lapsuus oli erilainen.
Kaikkein hölmöin argumentti on kuitenkin se, että nykyisen teknologian olisi luoneet ihmiset, jotka viettivät aikansa metsässä leikkien ja linnoituksia rakentaen. Kyllä tosiasia on se, että nykyteknologian on luonut suurimmaksi osaksi ne ihmiset, jotka pieninä lapsina jo rakentelivat erilaisia koneita ja koodasivat silmät ristissä niitä matopelejä.
Maailmassa on aina ollut ulkoilmaihmisiä, sisäihmisiä. Meillä on niitä, jotka luovat ja niitä jotka käyttävät. Meillä on lapsia jotka solahtavat ulkohaalareista ipadille tuosta vaan ja meillä on lapsia joita jompikumpi niistä ei kiinnosta pätkääkään.
En ymmärrä sitä ajatusta, että teknologia ja luonto tai mielikuvitus ja valmis materiaali olisivat jotenkin toisensa poissulkevia. En jaksa ymmärtää miten nykyaikuiset voivat pitää 70-, 80- tai 90-lukuja millään tavalla jonain pyhinä ja täydellisinä aikoina.
Teknologia kehittyy, maailma muuttuu ja sitä myötä myös lapsuus muuttuu. Ei siinä ole mitään pahaa. Jos mun pitää valita onko mun lapseni mukana tässä kehityksessä (teknologia) niin en samalla tee valintaa siitä, etteikö hän koskaan lentäisi koneelta suoraan pihalle (kaupunkiluonto) juoksemaan, jos silmät on ristissä.
Geokätköilyssä (teknologia+luonto) tai vaikka digikuvaamalla luontoa voidaan yhdistää nämä kaksi asiaa ihan tosta vaan.
Mitä sitten tulee siihen tosiasiaan, että lapset muuttuvat zombeiksi, jotka eivät osaa enää olla sosiaalisia. No siihen mulla on vaan yksi argumentti suoraan somesta (teknologia)
 |
| Suomalainen sosiaalinen bussipysäkki |
Jos lapseni on tulevaisuudessa sosiaalinen edes sosiaalisessa mediassa niin se on jo paljon enemmän kuin tämä meidän kansa suurimmaksi osaksi muuten. Mä itse suosin todella paljon henkilökohtaista tilaa. Hyvä etäisyys on metri pari kun tavataan eikä tarvi halia heti, mutta en mä nyt siitä ihan totaalisesti kauhistukaan.
Mä en tiedä yhtään mihin suuntaan teknologia ja media kehittyy Pyryn kasvaessa, mutta mä tiedän, että haluan tarjota sille parhaat mahdolliset lähtökohdat siihen maailmaan, johon se kasvaa. Se vaatii multa sitä, että uskallan myöntää, että mun lapsuuteni ei ole ikuinen ja totaalinen onnela, jota Pyryn tulisi noudattaa. Se vaatii multa jatkuvaa opiskelua nyt ja tulevaisuudessa. (Inhoan sitä, että sosiaalinen media esimerkiksi whatsapp, kik, ask.fm ja muut jotenkin niputetaan lasten "sometteluksi" tai höpöilyksi. Ne on ihan samaa niille lapsille kun meille oli ystäväkirjat ja kirjeet).
Mä toivon, että Pyry tulevaisuudessa ymmärtää mahdollisimman monen asian hyvät puolet. Mutta jos mä kategorisesti suljen silmäni jommalta kummalta todellisuudelta niin mä suljen sen oven myös todennäköisesti suurelta osin myös Pyryltä.
Annetaan siis lasten olla lapsia tässä ajassa ja siinä ajassa ja maailmassa, jota he elävät. Ei nostalgisoida liikaa tai demonisoida kaikkea. Ollaan mukana ja pyritään tekemään parhaamme kun lapsi kasvaa.
Aion heti kun Pyry alkaa ymmärtää televisio-ohjelmista mitään, tilata Netflixin, jotta voin opettaa että yksi asia 90-luvulla oli paljon parempi kuin nykyään. Nimittäin piirretyt, Ducktales Woo-Hoo (olen maininnut asian ennenkin, mutta se on tärkeä). Aamupiirrettyjen lisäksi Dos-pelit ja JRPG:t hakkasi nykyjutut, mutta muuten nykyaika voittaa. En nostalgisoi, liikaa ainakaan.
0 comments:
Lähetä kommentti