sunnuntai 17. elokuuta 2014

Väsynyt isä

Ihan heti alkuun pahoittelut kaikille sellaisille ihmisille, joiden lapset oikeasti ovat aiheuttaneet vaikeuksia nukkumisellaan tai sen puutteella. En voi tietää, miltä jatkuva univaje ja tietämättömyys siitä koska unta oikeasti saa voi tuntua.

En edes yritä väittää niin, mutta mä tiedän nyt ensimmäistä kertaa vasta isänä mitä väsymys on ollut. Palaaminen kesälomalta töihin uuteen työpaikkaan oli jännittävää jo itsessään. Mä en ole aamuihminen ja olen sitä mieltä, että jokaisessa koulussa pitäisi olla yksi vuosiluokka, joka ei aloita koulua ennen kello kymmentä koskaan. Vaikka koulun yhteiset jutut alkaisivat kasilta, lompsisi tämä aamunukkujien poppoo vasta kympiltä paikalle. Ehkä oltaisiin edes hiukan enemmän mukana siinä koulun arjessa silloin. (Tämä on samalla anteeksipyyntö kaikista niistä aamutunneista teille, jotka olette niistä kärsineet, joko siksi että olette itse aamunukkujia tai siksi että minulla on ollut liian väsynyt aamu).

Jouduin siis muuttamaan ihanan "Heräilen aamuysin tai kympin aikaan riippuen vähän koska Pyry nousee." -rytmin kellonsoittoon seitsemältä aamulla. Huomenna se hemmetin masiina soi vielä aikaisemmin kun alkaa ensimmäiset kasin aamut. Onneksi maanantai on muuten ihan mukava, kun opetusta on kahdeksasta kymmeneen. Sen jälkeen on sitten vapaa suunnittelemaan, valmistelemaan, palaveeraamaan tai vaikka lähtemään yhdeksitoista lenkille :)

Tämä teksti lähtee koko ajan sivuraiteille. Pointtina, jos sellaista on, pitäisi siis olla se, että yhdistettynä töiden alkaminen, rytmin muuttuminen ja se, että Pyry ei yhtäkkiä nukukaan joka yö vain sillä yhdellä syötöllä (+että mä kuulemma kuorsaan ja mut herätetään siihen että muut ei saa nukuttua sen takia) on saanut aikaan sen, että mä olin ihan oikeasti todella todella väsynyt viime viikolla. Ihan fyysisesti vaan täysin poikki. Nukahtelin sohvalle, tuoliin, töissä välitunnilla. 

Se on hemmetin rankkaa. Lapsen kanssa nimittäin joskus olla. Taas kerran sitä ihmettelee mikä karma on sallinut meille niin älyttömän helpon ja kivan ja mukavan ja suloisen vauvan. Tosi kivat tyypit, joita tunnen on saanut kaikenmaailman koliikkivauvoja tai jatkuvasti korvatulehduksessa parkuvia naperoita.

Joten kaikille teille, jotka jaksatte lapsianne kaiken sen valvomisen läpi, ihan suunnattoman iso tsemppilittipeukku ja hatunnosto. Mulla petti pää ja kroppa jo viikon jälkeen.

Nyt tänään se meni jo kasin aikaan nukkumaan kun jätti yhdet päikkärit väliin. Vielä se on nukkunut, mutta odottanee jo sitä, että meikäkin painuu unten maille. Tai sitten se vaan herää siihen mun kuorsaamiseen ja huutaa kun ei saa nukkua, ressukka.

Taidan vielä siis hetken katsoa 49ers-Broncos peliä ja antaa toisten nukkua kun voivat.





0 comments: