Yritä löytää reitti vauvaiästä aikuisuuteen välttäen onnettomuudet, tarttuvat taudit, palavat tai myrkylliset asiat.
Ei nimittäin onnistu.
Torstain laiskan bloggailun jälkeen menikin ilta sitten vähän suunnitelmista poikkeavasti. Pyryllä on ollut jo pidemmän aikaa taas sellainen sitkeä kevätflunssa, jonka onnistui muun muassa tartuttamaan myös muhun. Omaa poskiontelontulehdusta lääkärissä näyttäessä totesi lääkäri, että onneksi olkoon, olet isä joka sairastaa poikansa taudit aina vähän pahempina. Se on ominaisuus, ei sattuma.
No Pyryn flunssa on ainakin ollut pitkäkestoisempi ja torstaiyönä sitten kävi tämä, mitä kaikki vanhemmat pelkää ihan hitosti, että snadi ei saanut ite kunnolla enää hengitettyä. Soitettiin terveysneuvontaan ja sieltä tuli ohje lähteä viemään lapsi Jorvin päivystykseen.
Päivystykseen päästiin lainaamalla kaverin autoa (Iso supermegakiitos vielä Hannalle) kun ei omaa omisteta ja bussit ei kulje (taksi tietysti kulkis). Paikalle päästiin vähän yhdentoista jälkeen. Jonoa oli jonkun verran ja puolenyön paikkeilla päästiin sitten sairaanhoitajalle, joka imi räkää koneellisesti pois ja pisti meidät lääkärin odotuslistalle. Kovin kauaa ei pitänyt lääkäriä odotella.
Tässä kohtaa on pakko kirjoittaa sellainen juttu, että kaikki lastenlääkärit joita oltiin tavattu tähän asti on ollut noin neljätoistavuotiaita tai sitä nuorempia. Tällä kertaa oli todella vihaisen sotilasmestarin näköinen erikoistuva neljissäkymmenissä oleva mies, joka ei tuntunut oikeen tietävän mitään lasten hoitamisesta. Onneksi konsultoi toista lääkäriä, joka aika nopsasti ja taitavasti hoiti homman himaan. Pisteet ekalle lääkärille, jonka kyltissä luki erikoistuva lääkäri, että kehtasi tosta vaan käydä hakemassa toisen mielipiteen. Näin homman pitää mennäkin, niin sitä oppii :)
No Pyry sai sitten adrenaliinia hengitettynä rispan/riispan/raspin/raapiksen tm. kautta en muista enää sen laitteen nimeä. Siinä naureskeli ja hurmasi sairaanhoitajan niinkuin sillä on tapana tuntemattomille tehdä. Ihan kuin ei koskaan olis kipeä ollutkaan.
Lääkäri vielä kuunteli uudelleen ja saatiin ohje käydä hakemassa nasolinia, jota sitten laimennetaan suolatipoilla ja sillä nyt mennään toistaiseksi. Nukkuminen on vähän vaikeaa, mutta vaunuissa saa kivaan tuettuun pystyasentoon ja melkein mahtuu itekin kulkemaan niitten välistä sänkyyn.
Kaikkinensa oltiin kotona takaisin joskus aamuyöstä, joten tällä kertaa homma meni ihan nappiin, vaikka huoli ja ihmettely oli aika kova.
Ilman mitään juttuja ei varmasti lapsuudesta ja kasvusta selviä, mutta onneksi meillä on aika hyviä juttuja Suomessa niitä hetkiä varten kun apua tarvii. Kiitoksia siitä siis taas kerran kaikille Jorvin lastenpolin päivystyksen porukalle. Me jatketaan kaiken maailman konsteja täällä nyt ja toivotaan, että ei tarvi pitkään aikaan tulla uudestaan :)
0 comments:
Lähetä kommentti