tiistai 26. tammikuuta 2016

Audi tai Skoda, auto ja autoilu suomalaisen perusoikeutena

Mies astelee autollensa. Sen naapuripaikkojen autot ovat jo lähteneet. Usein mies lähtee yhtäaikaa naapureidensa kanssa. Ajavat yhdessä moottoritielle. Köröttelevät aamuruuhkassa ja eroavat toisistaan vain hetki ennen tpaikan lämmitettyä parkkihallia. Mies ei tiedä, missä naapurinsa ovat töissä. Samaan suuntaan he kuitenkin ajavat. Volkkarin lasit ovat jäässä. Tammikuu on sellainen. Mies avaa etuoven ja kaivaa skrapaa hetken aikaa repsikan jalkotilasta. Se on osa rituaalia. Jokainen työntö ja veto on osa toimitusta, jonka keskiössä on automobiili ja sen käynnistys. Rituaali vaihtuu vuodenajan mukaan. Talvella se on raskasta puurtamista, kesäkuumalla kankkujen nostelua kuumalla penkillä. Riittävän näköyhteyden kanssa-autoilijoihin ja väylään putsattuaan mies on tyytyväinen. Auto on tyytyväinen. Kaikki ovat tyytyväisiä. Hän irrottaa vielä sähkötolpasta lämmitysjohdon. Mies ei kääri sitä, vaan heittää sen repsikan jalkoväliin yhdessä skrapan kanssa. Se on osa rituaalia. Yhä talvivaatteet päällänsä mies käynnistää auton. Se käynnistyy heti. Mies kiittää autoa hiljaa mielessään. Hän on tehnyt hyvin. Takavalot kirkastuvat kun auto hyrisee tyytyväisenä pois paikaltaan. Auto kääntyy liikenteen sekaan. Mies on enää vain statisti. Tämä on auton aikaa. Mies on onnellinen. 

Länsiväylässä otsikoitiin tänään 26.1. Kirkkonummen kunnanvaltuuston uhanneen vedota jopa perustuslakiin koskien Helsingin uusia liikennestrategioita.

Uutinen löytyy tästä linkistä.

Uutisessa mm. todetaan että vapaa liikkuminen on ihmisen perusoikeus ja Helsinki estää ihmisten kulkua pääkaupunkiin ja sieltä pois ja rikkoo perustuslaillisia oikeuksia.

Oli niin mahtavaa retoriikkaa, että piti kaivaa perustuslaki esiin.

Oletan Kirkkonummen kunnanhallituksen tarkoittavan perustuslain yhdeksättä kohtaa, jossa ensimmäisessä lauseessa todetaan seuraavasti.
9 §
Liikkumisvapaus
Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.


Kirkkonummen kunnanhallitus on ilmeisesti lisännyt omaan versioonsa "vapaus liikkua yksityisautolla välittämättä muista ihmisistä, kaupunkirakenteesta tai joukkoliikenteen mahdollisuuksista, vapaus liikkua juuri niin kuin rakas peltilehmä vaatii aamuisella jäänpuhdistus-rukoushetkellään tai vilkuttaessaan pyhää huoltovälin valoa".

Mitenkään muuten minun on vaikea ymmärtää, miten Helsingin kaupungin liikennestrategia tai sisääntuloväylien muuttaminen kaduiksi vaikuttaa millään tavalla tämän perustuslaillisen oikeuden toteutumiseen. Ilmeisesti Kirkkonummella on käytössään samat perustuslain ammattilaiset kuin nykyisellä hallituksellamme.

Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen asia, koska kotikaupunkini Espoo on usein tässä samassa retoriikassa aivan valtakunnan huippua. Eilisessä kaupunginvaltuustossa käsiteltiin mm. aloite kadunvarsinpysäköinnin lisäämiseksi. 

Kaupunginvaltuutettu Mari Nevalainen otti hienosti kantaa aloitteen sanamuotoihin varsin räväkässä puheenvuorossaan. Nevalainen kritisoi mm. seuraavia kohtia aloitteen tekstissä.

"Espoon kaupungin kasvu ja suosio johtuvat pitkälti siitä, että kaupungissa on tilaa ja helppo liikkua autolla."

"Tärkeä kulkuväline auto on saatava takaisin Espoon katukuvaan."

"On huomioitava, että tietyn tulotason omaavilla auton omistamisen tarve ei vähene, vaikka julkinen liikenne olisi hyvä.”

Kuka tahansa Espoossa asuva voi todeta minä arkipäivänä tahansa, että Espoon katukuvassa ei ole juurikaan puutetta Autoista. Ilmeisesti kuitenkin aloitteen allekirjoittaneiden mielestä kadunvarressa seisovat autot ovat parempi näky kuin koiranulkoiluttajat, puut, lapsiperheet, bussipysäkit tai ylipäänsä mikä tahansa muu kuin auto. Mielellään auto, jota ajaa yksi ihminen ilman matkustajia.

Myös viimeinen lainaus valtuustotekstistä kirvoitti melkoista keskustelua, kun Kokoomuksen edustajat toitottivat tietyn tulotason omaavien ihmisten yksinkertaisesti omaavan tarpeen omistaa auto, vaikkei sillä mihinkään ajettaisi.

Myös tutut kliseiset espoolaiskäsitteet kesämökeistä ja pihateistä tulivat mainittua useampaan kertaan. Mainittiinpa jopa Tapiolan 70-luvun suosion perustuneen ilmaiseen pysäköintiin. Tapiolan 70-luku onkin ilmeisesti joidenkin ihmisten mielestä se malli, jolla Espoota 2010-luvulla pitäisi rakentaa. Tosin monen mielestä ylipäänsä 70-luku on se, johon pitäisi palata kaikella tavalla. Tämä sekä valtakunnan että Espoon tasolla tulee valitettavan usein esiin nykyään.

Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Meillä on paljon alueita, joissa auto on, jos ei välttämättömyys niin ainakin se on erittäin hyödyllinen. Espoo ei ole sellainen alue. Espoon joukkoliikenteessä olisi toki paljonkin petrattavaa, mutta on aivan posketonta väittää, että jokainen espoolainen olisi riippuvainen autosta. Toki Espoossa on paljon autoja ja Espoossa on enemmän kotitalouksia, joissa on kaksi autoa kuin on autottomia. 

Minä olen autoton espoolainen. Asun hyvien palveluiden äärellä ja joukkoliikenne toimii sekä työmatkalaisena että muuten. En tarvitse autoa. Moni muukaan Espoon kaupunkikeskuksissa asuva ei sitä tarvitse. Väitteet siitä, että minimaalinen määrä ihmisiä Espoossa pyöräilee, käyttää julkisia tai ettei auto näkyisi Espoon katukuvassa voi kuka tahansa todeta vääriksi menemällä Länsiväylän tai Turun Moottoritien läheisyyteen työaamuina.

Bussilinja 132 Espoon Friisilänaukiolta Kamppiin lienee Suomen ainoita, joka kuljettaa ihmisiä jokaisella vuorollaan ensimmäiseltä pysäkiltä viimeiselle. Se kulkee työaikaan kahdeksan minuutin vuorovälillä ja on käytännössä aina täynnä. Jokainen ihminen siellä bussissa on pois Länsiväylän aamuruuhkasta. Aika moni siellä busseissa ei omista sitä autoa lainkaan.  Tämä ei ole Espoon ainoa paljon käytetty bussilinja.

Auton välttämättömyydestä puhuukin ehkä äänekäs vähemmistö, jonka mielestä auto on statussymboli. Se on väestönosa, joka kuvittelee Espoon ja pääkaupunkiseudun olevan Järvi-Suomea tai Kainuuta. Tässä kohtaa myönnän rehellisesti, etten tunne täysin Järvi-Suomen tai Kainuun joukkoliikennettä, mutta oletan auton olevan näillä alueilla tarpeellisempi kuin Espoossa kun tarkastellaan asukastiheyttä, välimatkoja ja palveluiden jakautumista. 

Ymmärrän ihmisten halun omistaa auto. Se on jostain syystä kovin suomalaista. Se on vapautta. Se on äärettömän kätevää. Pääkaupunkiseudulla se ei kuitenkaan ole jokaiselle välttämättömyys, vaikka niin valtuustoissa tai Kirkkonummen tapauksessa kaupunginhallituksessa tunnutaan olettavan. Välttämätöntä olisi tarjota koko pääkaupunkiseudulla kokonaisvaltaisesti järkevä ja toimiva joukkoliikenne, joka keventäisi liikennekuormaa ja helpottaisi näin myös yksityisautoilijoita.

Toimiva joukkoliikenne on jokaisen etu. Toimiva kaupunkirakenne, jossa ihmisillä on varaa asua hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella on jokaisen etu. Ihmistä palveleva kaupunki on jokaisen etu. Auto ei ole synonyymi ihmiselle eikä autoilijan etu ole aina kaupungin tai kaikkien sen kansalaisten etu.

Kannatan sitä, että ihmiset voivat käyttää autoa. Kannatan ihmisten oikeutta omistaa auto. Se on jokaisen oma asia. Minä olen kuitenkin autoton espoolainen enkä silti koe olevani millään tavalla huonompi kaupunkini asukas. Itse asiassa olen melko varma, että kaltaisiani on Espoossa, Helsingissä, Vantaalla ja jopa Kirkkonummella muitakin. 

Meistä moni asuu myös kerrostaloissa. Eikä meillä kaikilla ole kesämökkiä. Silti me olemme espoolaisia ja olemme tosi tyytyväisiä siihen, että kaupunkimme pyrkii palvelemaan kaikkia asukkaitaan, ei vain nelipyöräisiä sellaisia.

Illalla hiljaisuus on jo vallannut parkkipaikan. Melkein jokainen auto on paikallaan. Vieraspaikalla seisoo se vanha Opel, joka todennäköisesti kuuluu naapuritaloyhtiön nuorelle opiskelijapariskunnalle. Isännöitsijälle on laitettu postia. Yksinäiset valokiilat pyyhkäisevät parkkipaikan ylitse. Viimeinen auto saapuu. Se rullaa hiljalleen omalle paikalleen. Sen oikealla puolella seisoo Audi ja vasemmalla Skoda. Siitä ne olevat tulevia lähtemään taas huomenna, kukin omalle suunnalleen, töihin, kahden kilometrin päähän toisistaan. Jokainen omanaan. Mies nousee ulos autosta ja ottaa mukaansa johdonpätkän. Hän tärisee kylmästä. Sormet mustien nahkahanskojen ja villavuoren suojaamina hän kiinnittää johdon sähkötolppaan. Mitään näkyvää ei tapahdu, mutta mies tietää uudenkarhean Volkkarinsa olevan kiitollinen. Hän taputtaa vielä auton konepeltiä. Hyvä tyttö. Huomenna mennään taas.   

0 comments: