Tästä mennään. Syylliset selviää tässä tekstissä. Tai ainakin joku heistä. Miten ja miksi sitten myöhemmin. Ehkä jos ehditään. Jos ei ehditä nii huono homma.
Ajattelin hetken jo, että yhdessä kohtaa tämän päivän tekstiä eräs hahmo olisi hypännyt päähenkilön kimppuun ja tappanut hänet. Loppukirja olisi ollut sitten hautajaisia ja muistotilaisuutta. Halpaa, mutta tehokasta verrattuna siihen, mitä vielä yrittää änkeä.
Hän otti vanulapun kokonaan pois. Parempi oli näyttää Kingille kuinka lähellä hän oli ollut onnistumista. Vain pienen pieni epäonnistuminen, joka oli nyt kasautunut suuremmaksi määräksi mokia koko operaation ajalta. Täydellistä murhaa ei ollut olemassa eikä siitä saanut sellaista yrittämällä murhata tutkivan poliisipäällikön. Hieno seinätaulun ajatus, mutta tuskin kulma, jolla saisi Kingiä avautumaan. Max olisi halunnut hinkata arpea, mutta tiesi sen tyhmäksi ajatukseksi, joten päätyi vain antamaan sen olla näkyvillä.
Ajattelin hetken jo, että yhdessä kohtaa tämän päivän tekstiä eräs hahmo olisi hypännyt päähenkilön kimppuun ja tappanut hänet. Loppukirja olisi ollut sitten hautajaisia ja muistotilaisuutta. Halpaa, mutta tehokasta verrattuna siihen, mitä vielä yrittää änkeä.
Hän otti vanulapun kokonaan pois. Parempi oli näyttää Kingille kuinka lähellä hän oli ollut onnistumista. Vain pienen pieni epäonnistuminen, joka oli nyt kasautunut suuremmaksi määräksi mokia koko operaation ajalta. Täydellistä murhaa ei ollut olemassa eikä siitä saanut sellaista yrittämällä murhata tutkivan poliisipäällikön. Hieno seinätaulun ajatus, mutta tuskin kulma, jolla saisi Kingiä avautumaan. Max olisi halunnut hinkata arpea, mutta tiesi sen tyhmäksi ajatukseksi, joten päätyi vain antamaan sen olla näkyvillä.
Puhdas paita, kahvin maku
yhä kielellä ja hormonit jylläten Max asteli kuulusteluhuoneeseen,
jossa King istui. Maxin mukana huoneeseen tuli Kingin asianajaja
Herkko Lampinen. Lampinen oli jokaisen poliisin inhokki
pohjoismaissa. Hän oli pohjasakkaa. Itseriittoinen ja omahyväinen
nilkki, joka nautti enemmän shampanjasta kuin lain kirjaimen
kunnioittamisesta. Mies oli itse tuomittu useammasta rikoksesta,
mutta jostain syystä ja teknisistä seikoista hän sai yhä edelleen
harjoittaa lakia. Asianajajan nimitystä hän ei enää saanut
käyttää, mutta ei se estänyt Pohjoismaissa asiamiehenä
toimimista. Miehen osaaminen ei edes ollut niin hyvää, kuin monen
kallispalkkaisemman ja paremman rikosasianajajan, mutta hänen
julkisuusarvonsa pelotti monia. Max taas tiesi Lampisen
paikallaolosta sen, että häntä ei oltu palkattu yhtiön puolesta,
vaan Kingin omasta toiveesta. Mies oli jo käytännössä hävinnyt
tämän taistelun sillä hetkellä, kun oli valinnut pelikaverinsa.
Miehen pöydällä odotti hänen palatessaan toimistolle mitä
suurimmalla todennäköisyydellä irtisanomisilmoitus, oli hän
sitten millään tavalla syyllinen mihinkään tai ei. Vuodenajat
Gamesilla ei yleensä ollut väliä mitä heistä uutisissa
kirjoitettiin tai mitä huhuja liikkui, mutta tällainen ylittäisi
maailmanlaajuisen uutiskynnyksen aivan varmasti. Murha ei koskaan
ollut hyvää julkisuutta, vaikka kaikki julkisuus sitä olikin.
Lampinen istui Kingin
viereen ja avasi mustanruskean, hiukan Ikean vanhaa kirjahyllyn väriä
muistuttavan nahkalaukkunsa. Komea silkkivuori kiilsi miehen ottaessa
esiin muistiinpanovälineitä ja lomakkeita. Max antoi hänen
näytellä teatterinsa. Mies oli klovni ja tarvitsi tilansa ja ajan.
Suorapuheisempi ja kovempi asianajaja olisi jo kertonut Maxille, että
he kävelisivät Kingin kanssa ulos seuraavan puolen tunnin sisällä,
jos Max ei saisi jotain tökeröä syytä syyttää miestä tai
muuten pitää häntä säilössä. Lampinen halusi huomion itseensä,
ei työhönsä. Nyt hänellä oli siihen vastassa väärä mies.
Ampumahaava päässä herätti enemmän huomiota missä tahansa
tilanteessa kuin Bossin puku ja Loakesin kengät. Lopulta Lampinen
sai asiansa valmiiksi ja vasta tässä vaiheessa kääntyi Kingin
puoleen.
—Herkko Lampinen,
kiitoksia luottamuksesta.
—Joseph King, kiitos että
vastasitte pyyntööni näin nopeasti.
—Nopeamminhan tässä
olisi päästy toimeen, jos poliisilaitos ei olisi
tarkoitushakuisesti estänyt tämän kuulustelun toteutumista,
Lampinen vastasi ja yritti mulkaista Maxia jollain jonka piti
todennäköisesti muistutta ärtyneisyyttä. Max mietti vain mahtoiko
mies kärsiä ummetuksesta.
Lampinen asetteli taas
papereitaan ja tarkasteli lappusia, jotka hänelle oli annettu
tapausta koskien. Hän kirjoitti muutaman sanan taulutietokoneelleen.
Tyhjiä eleitä tyhjältä mieheltä. Manöövereidensä jälkeen hän
kääntyi Maxia kohti.
—Herra Bergfalk. Te ette
ole osoittaneet minkäänlaista syytettä asiakastani kohtaan. Teillä
ei ole minkäänlaisia edellytyksiä pitää häntä hallussanne ja
toivonkin, että voimme lähteä samoin tein, Miehen nariseva ääni
oli tuttu monesta televisiohaastattelusta, mutta sen ärsyttävyys ei
ainakaan vähentynyt livenä. Max mietti oliko miehen inhottava
olemus lopulta tarkoitushakuinen imago. Kohulehtien typeryydet ja
miehen voitettujen keissien määrä hävittyjen ja sovittujen
suhteen kertoivat kyllä muuta.
—Valitettavasti
asiakkaanne on yhdistetty Fredrik Nørupin
murhaan ja meillä on aihetta epäillä hänen tietävän siihen
liittyviä kriittisiä yksityiskohtia. Meillä on myös syytä
epäillä murhan tekijöiden olevan yhä aktiivisia toiminnassaan
tutkimusten estämiseksi, joten herra King on osin säilössä myös
tutkinnan ja hänen itsensä turvallisuuden suojelemiseksi, Max
kertoi rauhallisesti.
—En
tiedä mistään Murhasta mitään! King huusi. Paino sanalla murha
osui mukavasti Maxin korvaan.
—Me
epäilemme että tiedätte, Max sanoi, kun Lampinen yritti ohjeistaa
Kingiä olemaan hiljaa kaikissa tilanteissa.
—Asiakkaani
vastaa vain suoriin kysymyksiin ja vain sellaisiin kysymyksiin, jotka
eivät vahingoita hänen asemaansa. Mikäli teillä on todisteita
pyydän teitä nostamaan syytteet. Muuten tuhlaamme aikaamme,
Lampinen kääntyi Kingin puolesta taas Maxiin päin.
—Minua
ei oikeastaan kiinnosta mikä häntä vahingoittaa tai ei vahingoita,
Max vastasi äänessään aimo annos kyynisyyttä ja
tylsistyneisyyttä. Sellaista asennetta, että toinen ihminen
keskustelussa aivan varmasti tietää vastapuolen oikeasti olevan
täysin välinpitämätön mistään mitä tapahtuman pitää, kunhan
saa asiansa maaliin.
—Kysykää kysymyksiä,
kiitos, Lampinen yritti narista.
—Tiedättekö mikä
vahingoittaa ihmistä enemmän kuin kysymykset, Max kysyi ja vastasi
itse omaan kysymykseensä, Se kun joku ampuu päähän pistoolilla.
Se vahingoittaa paljon enemmän.
—Asiakkaani ei voi vastata
väitteisiinne kuvitelluista ampumatapauksista, Lampinen kitisi
tuoliltaan ärtyneenä.
—Ei tietenkään voi. Hän
ei voi vastata juuri mihinkään teidän mielestänne. Minäpä kysyn
sitten yksinkertaisemman kysymyksen. Sellaisen, johon jopa herra King
on kykeneväinen vastaamaan. Kuka on Joakim Hilden?
King katsoi Lampista ennen
kuin vastasi ja odotti tämän nyökkäystä.
—Hilden on, tai oli
alaiseni. Hän on tietoliikenneasiantuntija ja hoitaa, tai hoiti
erilaisia tehtäviä liittyen sisäiseen kommunikaatioon ja
tietoturva-asioihin meidän osastollamme Vuodenajat Gamesilla.
Valitettavasti emme voineet pitää häntä enää
palkkalistoillamme, kun kuulimme epäillystä rikoksesta, King
vastasi. Miehen edellisen keskustelun käytöksestä ei ollut
jälkeäkään. Ulkoinen olemus yritti olla edelleen jonkinlainen
portinvartija salaiseen rouva Altialan maailmaan, mutta esitys oli
heikko.
—Oletteko
itse vielä töissä Vuodenajat Gamesilla, Max jatkoi.
Taas
King katsoi lampiseen hyväksynnän saamiseksi.
—Kyllä
olen.
—Mitä teette Vuodenajat
Gamesilla?
Taas
vilkaisu, nyökkäys.
—Työskentelen
Milla Altialan henkilökohtaisena assistenttina ja johdan Altialan
henkilökohtaista osastoa, jolla työskentelemme erilaisissa
tehtävissä liittyen yhtiön kokonaistason toimintaan ja erilaisiin
asiakassuhteisiin.
—Uskotteko
olevanne vielä töissä, kun pääsette ulos täältä? Max jatkoi
—Asiakkaani
ei tarvitse vastata tuollaisiin tökeryyksiin, Lampinen ärähti
paikaltaan. Vaikutus oli vähän sama kuin pieni terrieri olisi
yrittänyt räkyttää dobermannille.
—Hän itse antoi kenkää
henkilölle, jota ei ole vielä syytetty mistään sillä perusteella
että oli mahdollisesti ehkä jossain tekemisissä rikoksen kanssa.
On syytä olettaa, että herra King tietää yhtiön toimintatavoista
ja osannee kertoa onko tapa yleinen vai oliko kyseessä vain herra
Kingin oma päätös.
—Teidän ei tarvitse
vastata herra King, Lampinen sanoi.
King myös jätti
vastaamatta. Max ei viitsinyt hermostua turhasta.
—Teittekö itse päätöksen
Hildenin erottamisesta? Hän kysyi.
Katse, nyökkäys.
—Kyllä.
—Oliko teillä muita
perusteita erottaa Hilden kuin tuo aiemmin mainitsemanne mahdollinen
sekaantuminen rikokseen? Huomauttaisin, että herra Lampinen voi
keskeyttää keskustelumme koska tahansa eikä teidän tarvitse kysyä
lupaa jokaiseen vastaukseen erikseen. Lupaan antaa herra Lampiselle
aikaa nostaa kätensä ja huutaa vastalausetta kysymysten välillä,
Maxin ääni oli rauhallinen ja tyyni. Täysin tilanteen tasalla.
King erehtyi katsomaan
Lampista päin, joka ei heti vastannut nyökkäyksellä, koska oli
keskittynyt katsomaan vihaisesti kohti Maxia. Max ei vastannut tähän
mitenkään, vaikka sisällänsä hihitteli itsekseen miehen
surkealle fasadille. Lopulta Lampinen itse osoitti jo proppujen
polttamisen alkuvaihetta. Ennätysajassa varmaankin. Max oli hiukan
ylpeä itsestään.
—Herra Kingillä on oikeus
konsultoida minua niin paljon kuin haluaa. Hän voi tehdä sen
suullisesti, kirjallisesti tai elein. Te ette voi määrätä koska
tai miten me keskustelemme eikä teillä ole edes minkäänlaista
oikeutta puuttua siihen kanssakäymiseen jota välillämme on. Te
ette voi rikkoa luottamusta asianajajan ja asiakkaan välillä eikä
teillä ole mitään oikeutta puuttua tuolla tavalla, Lampisen suu
olisi vaahdonnut, jos se ei olisi ollut liian kuivakka ja täynnä
sontaa.
—Käsittääkseni herra
Lampinen ei ole virallisesti asianajaja, Max totesi puoliääneen
Kingin suuntaan. Ei hän voinut vastustaa, jos vastapuoli tarjosi
syöttöä suoraan lapaan tyhjän maalin edessä.
Lampisen kunniaksi hän ei
tarttunut tähän.
—Esittäkää
asiakkaalleni kysymyksiä, älkää omia olettamuksianne tai
teorioitanne tai me lähdemme.
—Valitan, mutta teidän
asiakkaanne ei ole lähdössä yhtään mihinkään. Meillä on
yhteys hänen ja Hildenin välillä murhaillalta ja meillä on
tiedossa yhteys Hildenin ja murhan välillä. Työsuhde näiden
kahden välillä ja Hildenin erottaminen yhtiön palveluksesta ovat
varmasti omiaan avaamaan ainakin Hildenin sanaista arkkua, jos herra
King kieltäytyykin yhteistyöstä. Minulla on varsin hyvät
perusteet suojella herra Kingiä tutkimusten jatkuessa ja hänen
fyysisen koskemattomuutensa ollessa mahdollisesti uhattuna.
—Te ette voi tehdä
tuollaisia arvioita, herra Bergfalk. Teillä ei ole siihen
valtuuksia, Lampinen yritti.
—Kyllä minulla on.
Meneillään olevan tutkinnan seurauksena poliisia ammuttiin päähän.
Olin paikalla. Meillä on varma tieto siitä, että Fredrik Nørupin
surmasi useampi kuin yksi ihminen. Emme tiedä onko poliisin päähän
ampumiseen liitetty henkilö yksi näistä, mutta meillä on vahva
epäilys siitä, että ampujat eivät ole poistuneet Tanskasta tai
Pohjoismaista vaan pyrkivät nyt kaikin mahdollisin keinoin
häiritsemään tutkimusta, kuten aiemmin jo sanoin. Mikäli
kuuntelitte minua aiemmin ei minun tarvitsisi toistaa
itsestäänselvyyksiä. Voitte toki olla yhteydessä paikalliseen
oikeusistuimeen ja pyrkiä kiistämään tilanteeni ja kannanottoni.
Ilmestyn mielelläni paikalle kertomaan minkälainen tilanne, johti
siihen että poliisia ammuttiin lähietäisyydeltä päähän, Max
toisti asiansa ärsyttävän hitaasti ja asiallisesti.
Hän
huomasi Kingin kääntävän katsettaan joka kerta, kun päähän
ampuminen mainittiin. Mies olisi varmaan itse pyörtynyt, jos olisi
joutunut hoitamaan ampumisen ammattilaisten sijaan. Max mietti kuinka
monta kertaa hän olisi pystynyt ymppäämään päähän ampumisen
edelliseen asiaansa, mutta totesi ehkä asian tulleen esille
riittävästi ainakin Kingin reaktioista päätellen. Lampinen näytti
vain ärsyyntyneeltä. Se olisi ollut ehkä jopa söpöä, jos mies
olisi ollut teini-ikäinen. Nyt se näytti samalta kuin
kansallismielisen poliitikon ilme asiakysymysten edessä.
—Voitte
olla varma, että vien asian eteenpäin, Lampinen sanoi.
—Olette
siihen täysin oikeutettu. Siihen asti istutte täällä asiakkaanne
kanssa ja ohjaatte häntä tai voitte poistua ja jättää minut
keskustelemaan herra Kingin kanssa kaksin, Max hymyili hiukan.
—En
varmasti jätä, Lampinen napsahti.
Koko
ajan King painoi katsettaan hiukan enemmän lattiaan. Hän ei
halunnut kuulla ketään ammutun. Hän ei halunnut olla missään
tekemisissä asian kanssa, johon hän oli sekaantunut jokaista
huoliteltua hiuskiehkuraa myöten. Siitä Max oli nyt jo varma.
—Hyvä.
Istukaa siis rauhassa ja auttakaa asiakastanne parhaanne mukaan.
Siihen teidät on käsittääkseni palkattu, Max sanoi.
—Nyt
herra King. Palatkaamme takaisin itse asiaan, Max kääntyi suoraan
Josephia kohti ja jatkoi, Järjestittekö te Fredrik Nørupin murhan?
—EN! King ehti huutaa ja
lyödä kätensä pöytään ennen kuin Lampinen ehti väliin.
—Herra
Bergfalk. Te olette täysin asiaton, Lampinen yritti paikata
tilannetta.
—Mielestäni
en. En tekisi työtäni jos en yrittäisi selvittää murhaa parhaani
mukaan. Suora kysymys on paljon parempi kuin kiertoilmaukset tai
turhanpäiväiset höpinät. Herra King. Olitteko te Joakim Hildenin
seurassa iltana, jolloin Fredrik Nørup murhattiin.
—En
tietenkään. Olin töissä koko illan. Voitte tarkistaa asian mistä
tahansa tiedostoista, King vastasi.
—Selvä.
Meillä on kuitenkin tieto siitä, että teidät on nähty samaisena
iltana Hildenin kanssa hiukan ennen kuin tämä kävi asentamassa
haittaohjelman Holmbergin turvallisuusyhtiön päivystyskeskukseen.
Tämä haittaohjelma esti yhtiötä tallentamasta Fredrik Nørupin
murhaa ja lähettämästä siitä tietoa eteenpäin. Haluatteko
vastata uudelleen äskeiseen kysymykseen.
Tällä
kertaa Max oli varsin tyytyväinen siitä, että King päätyi
kuiskimaan Lampisen kanssa. Mies ei ollut tyhmä, vaikka olikin
hädissään ja surkea valehtelija
Lopulta
hän laittoi hitaasti kätensä pöydälle ja puhui pää
painuksissa.
—Tapasin Hildenin
tuona iltana. Juttelimme hänen työpanoksestaan ja eräistä
pelimaailman tapahtuumin liittyvistä asioista. Hänellä oli
tarkkaan määrätty rooli erään ryhmän seurannassa, joka pyrki
tekemään haittaa pelille. Puhuimme vain työasioista ja siinä se.
—Miksi sitten
valehtelitte asiasta vielä äsken? Max kysyi edelleen raivostuttavan
tyynesti.
—En tiedä.
Pelästyin. En halua ongelmia. En ole tehnyt mitään, King lähes
itki, mutta kaikki oli liian sopivaa, kuin repliikeistä luettua.
Max ei ehtinyt kysyä
uutta kysymystä, kun oveen koputettiin. Sisälle tuli Jon, joka
pyysi Maxia käymään nopeasti ulkona.
—Te varmasti
pärjäätte hetken kahdestaan. Mikäli tarvitsette jotain juotavaa
niin asianhoitaja Lampinen voi hakea vettä automaatista, Max sanoi
poistuessaan.
—No mitäs, hän
kysyi Jonilta
—Hilden tavoitettiin
Saksan rajalta. Hänet oli ehditty etsintäkuuluttaa ja joku voisi
sanoa, että onni onnettomuudessa kun rajatarkastukset on palautettu
toistaiseksi. Hän on rajavartioston hallussa, mutta he eivät halua
kuulustella miestä vaan hänet pitäisi hakea tänne.
—Hienoa.
Lähetä joku hakemaan Hilden ja hoidetaan asiaa eteenpäin. Onko
autokauppiaasta selvinnyt vielä mitään.
—Ei mitään
merkittävää. Hän kiistää kuskanneensa ketään missään
tarkoituksessa mihinkään ja ei kuulemma ole liikkunut omalla
autollaan tuona päivänä lainkaan. Väittää, että auto on
varmaankin varastettu ja palautettu. Iris aloitti juuri nimien
tiputtelun ja ajattelin lisätä omalta osaltani kaiken mitä
tiedämme miehen bisneksistä kunhan pääsen takaisin.
—Hyvä. Luulisin,
että Hildenin kiinnisaaminen helpottaa minun työtäni enemmän kuin
teidän. Hyvää työtä Jon, Max kehaisi.
—Kiitos pomo.
Hoidetaan homma loppuun saakka, Jon vastasi.
Max oli yhtä hymyä,
kun hän palasi takaisin kuulusteluhuoneeseen. Hymy sattui edelleen
kuten aiemminkin, mutta se ei haitannut. Hän istui alas.
—Hyviä uutisia
herrat. Meillä ei mene kauaakaan ennen kuin saamme varmistuksen
kertomuksellenne. Olemme saaneet Joakim Hildenin kiinni Saksan
rajalla ja hän on pian kuulusteltavana. Hieno uutinen kaikille
meille, jotka olemme täysin syyttömiä, Max totesi iloisesti.
Kingin olemus
suorastaan romahti. Lampinen sen sijaan näytti siltä, että
saattaisi hetkenä minä hyvänsä syttyä spontaanisti tuleen.
—Te provosoitte
päämiestäni turhilla ja perättömillä väitteillä ja
häiritsette häntä kaikin mahdollisin tavoin. Hildenin kiinniotto
ei liity herra Kingiin mitenkään ja teidän tulee suunnata
perättömät syytöksenne muualle tai aion syyttää teitä
useammalla erilaisella häirintä- ja kunnianloukkaussyytöksellä,
mies ihan oikeasti vaahtosi hiukan suupielistään.
—Te voitte tehdä
mitä haluatte herra Lampinen. Kaikki mitä tässä huoneessa
keskustellaan on nauhalla ja mikäli todella uskotte minun toimineen
millään tavalla epäasiallisesti suosittelen teitä ottamaan
yhteyttä tuomariin saman tien sen sijaan, että yritätte esittää
jotain mitä ette ole, eli hyvä asiamies. Tuo viimeinen, herra
Lampinen oli jo melko lähellä solvausta, mutta olen valmis
kestämään mahdolliset seuraukset, mikäli joku minut tällaisesta
tuomitsee. Herra King joutuu sen sijaan todennäköisesti
loppuelämäkseen vankilaan mikäli kuuntelee teidän neuvojanne ja
hankaloittaa tilannettaan yhtään enempää. Itse asiassa herra King
on jo nyt niin syvällä suossa, etten suosittelisi teitä
pelleilemään tai esittämään jonkinlaista oikeutettua vihaa
millään tavalla. Mikäli Hilden kertoo meille jotain muuta kuin
mitä King on tähän asti kertonut, emme enää keskustele mistään
muista vaihtoehdoista kuin pahimmasta mahdollisesta syytteestä
ankarimmin mahdollisimmin rangaistuksin. Tätä aion myös suositella
syyttäjälle, joka on tulossa paikalle myös tänään, Maxin
Tyyneyden tilalle oli tullut täysin rikkomaton auktoriteetti. Hän
oli nyt ajajan paikalla ja oli aika lopettaa pelleily.
King kääntyi taas
Lampiseen päin ja heidän hiljainen keskustelunsa jatkui pitkään.
Lopulta Lampinen oli se joka puhui.
—Herra King haluaisi
keskustella syyttäjän kanssa mahdollisuudesta tehdä jonkinlainen
sopimus, Lampinen sanoi ilmeisen tyytyväisenä siihen, ettei
joutuisi oikeusistuimen kuultavaksi jälleen kerran.
—Herra King voi
haluta monia asioita. Ennen kuin herra King kertoo minulle jotain
tietämisen arvoista voi hän olla täysin varma, ettei syyttäjä
saa minkäänlaista suositusta poliisilaitokselta tällaisen
sopimuksen tekoon. Toisaalta taas herra King on aiemminkin huomannut,
että poliisin kanssa tehtävä yhteistyö voi olla hyvinkin
hedelmällistä ja helpottaa huomattavasti kummankin elämää, eikö
vain herra King?
King nyökkäsi tuskin
näkyvästi.
—Herra King. Älkää
sanoko mitään ennen kuin syyttäjä on paikalla ja tekee
tarjouksen, Lampinen yritti estellä.
King kuitenkin oli
murtunut mies ja oli vihdoin tajunnut ottaneensa tanssiparikseen
asiamiehen, joka astui useammin hänen varpailleen kuin ohitse.
—Minä ajoin Hildenin
turvayhtiölle ja hoidin sen, että hän pystyi toimittamaan
häirintäjärjestelmän. Emme tienneet, että miehet aikovat tappaa
Nørupin.
—Ette tienneet, että
miehet aikovat tappaa Nørupin, mutta tiesitte heidän olevan menossa
hänen asunnolleen ja järjestitte heille siihen mahdollisuuden, Max
tarkensi.
—Kyllä. Emme
oikeasti tienneet. Tein vain tarpeelliset toimenpiteet. Hoidin maksut
ja yhteydenpidon Holmbergille...
—Herra Bergfalk!
Lampinen huusi, Asiakkaani on varmasti kertonut jo riittävästi
tuodakseen ilmi yhteistyöhalukkuutensa. Hänen kuulustelunsa on
ollut alusta loppuun kiusaamista ja epäasiallista ja hän ei sano
enää sanaakaan ennen kuin syyttäjä tulee paikalle ja
neuvottelemme hänen kanssaan.
—Herra Kingillä on
täysi oikeus kertoa tai olla kertomatta. Hän voi päättää
kuunnella asianhoitajaansa, jota tietysti poliisina ehdottomasti
suosittelen häntä tekemään, mutta hän voi myös päättää oman
etunsa mukaisesti toisin, Max hymyili Lampiselle ja jatkoi, Herra
King. Te saatte itse päättää. Voitte odottaa syyttäjää tai
kertoa minulle mitä tiedätte ja toimia oikein. Lupaan nyt, etten
estä syyttäjää toimimasta mitenkään miten hän haluaa toimia
tässä tapauksessa, mutta minä tarvitsen tietoja. Me tarvitsemme
kaiken mahdollisen tiedon, Maxin ääni lähenteli sympatiaa eikä
hän ollut aivan varma oliko King todella rehellinen siinä, ettei
hänen oma aikomuksensa ollut ainakaan tappaa ketään.
—Ymmärrän herra
Bergfalk, King sanoi, Haluan tehdä oikein.
—Herra King...
Lampinen yritti vielä
—Tiedän
mitä aiotte sanoa Lampinen. Minä en määrännyt ketään
tapettavaksi. Minä en lähettänyt niitä miehiä sinne. Minä
kuitenkin olin mukana kaikessa tässä ja he tietävät sen. Pian sen
tietävät kaikki muutkin. Ei minulla ole enää mitään.
Pitkä
tauko sai Maxin miettimään mitä King mahtoi oikeasti tietää ja
mitä hän halusi vielä pitää salassa vai oliko Max todella
onnistunut aivan täydellisesti murtamaan miehen, joka ei koskaan
halunnut olla osa tätä koneistoa, johon oli ajautunut. Hullumpiakin
asioita maailmassa oli tapahtunut.
—Minun piti pelotella
Fredrik lopettamaan pelaaminen toistaiseksi. Se liittyi kaikki
ryhmään, jota tutkimme.
—Sapere Aude, Max
auttoi kohteliaasti. Hämmästys Kingin kasvoilla olisi ollut
vähemmän vakavassa tilanteessa aivan äärimmäisen huvittava.
—Niin. Sapere Aude.
He ovat... erikoisia pelaajia. He ovat jotain sellaista, jota emme
osanneet koskaan ennakoida. Heidän tarkoituksenaan oli luoda
jonkinlainen rikkomaton linnoitus. Jonkinlainen suojasatama.
Tiedättekö Tor-verkon ja sitä seuranneen Bay-verkon, King kysyi.
—Kyllä. Olen
tutustunut kumpaankiin, Max vastasi ja vilkaisi Lampista, joka
murjotti nyt kädet ristissä rinnalla kuin pahainen koulupoika, jota
on juuri toruttu huonosta käytöksestä ja hänen ystävänsä
kertoo kuinka he itse asiassa olivat ne, jotka rikkoivat kahdeksan
koulun ikkunaa.
—Ilmeisesti tämä
porukka yritti luoda jonkinlaista samanlaista järjestelmää pelin
sisälle. Sellaista aluetta, johon edes meillä pelintekijöillä ei
olisi mahdollisuutta mennä tai tarkastella mitä sen sisällä
tapahtuisi. He kutsuivat sitä nimellä Crystal Sphere.
—Kuulostaa
erikoiselta. Eivätkö Vinter, Virtanen tai Altiala muka olisi
pystyneet vaikkapa pelihahmoillansa tekemään melkein mitä tahansa?
—Valitettavasti
eivät. Me puhumme usein yhtiönä siitä kuinka haluamme vapautta ja
pelaajien itsensä luoman maailman. No me loimme maailmasta niin
vapaan ja monimuotoisen kaikkine työkaluineen ja tekniikoineen, että
he onnistuivat luomaan omien kykyjensä avulla tällaisen
mahdollisuuden. Toki olisimme voineet mennä sorkkimaan koodia
enemmänkin, mutta tiedättekö kuinka paljon joudumme tekemään
jatkuvaa bugipäivitystä jo tällä hetkellä?
—Pelin luonteesta
päätellen uskoisin sen olevan varsin massiivinen määrä, Max
vastasi.
—Pelkästään
QA-osastomme työllistää yli kuusituhatta bugitarkastajaa ja
koodaria, jotka vain ja ainoastaan tekevät mitä kutsumme niin
sanotuksi hiljaiseksi päivitykseksi. Emme ilmoita siitä pelaajille
mitenkään ja pelitiedostot muuttuvat vain servereillämme. Meidän
lähdekoodiamme tutkitaan ja luetaan jatkuvasti ja jos olisimme
tehneet radikaaleja muutoksia olisi se aiheuttanut vähintäänkin
suurimittaisen kohun ja pahimmillaan pelimaailman kaatumisen. Se ei
ollut meille mahdollisuus.
—Niinpä te aloititte
kampanjan, jossa otitte yhteyttä Sapere Auden jäseniin ja pyysitte
heitä perumaan tai keskeyttämään tämän kampanjan?
—Kyllä. Teimme sen
osin pelin sisällä, osin sen ulkopuolella. Osa heistä suostui
tarjouksiimme ja lopetti toimimisensa Sapere Auden parissa. Muutamat
taas lopettivat pelin pelaamisen kokonaan, joko kampanjan aiheuttaman
loukkaantumisen takia tai muutamissa tapauksissa erittäin suuren
rahasumman ja vaitiolosopimuksen kautta.
—Sureesh Raina, Max
laittoi nimen tiskiin ja King pysähtyi taas. Hän katsoi
vuoronperään Lampista ja Maxia ja lopulta kohautti olkapäitään
samaan tapaan kuin joku saattaisi tehdä istuessaan keskellä
siperiaa olevassa autiomökissä kirjoittamassa väitöskirjaansa
kaikelta häiriöltä piilossa ja kotipuolen äärimmäisen mukava,
mutta häiritsevä naapuri ilmestyisi ikkunan taakse pizzan ja oluen
kanssa. Se oli luopumista ja luovuttamista mahdottoman edessä, mutta
ilman kaunaa tai pelkoa.
—Te olette
äärimmäisen hyvä työssänne, herra Bergfalk, hän sanoi hetken
tauon jälkeen.
—Teidän kehunne
eivät juuri nyt ole se mitä kaipaan, Max vastasi.
—Eivät tietenkään.
Anteeksi.
sanoja 46380/45000
sanoja 46380/45000
0 comments:
Lähetä kommentti